Long time no see

Ihana Uusi-Seelanti

Olisin voinut heittää otsikoon jotain Pasila-läppää, mutta jätän sen nyt tekemättä. Vaan enpä ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua blogia. Olen kyllä varmaan viikottain miettinyt kirjoittavani, vähän hahmotellut aiheitakin, mutta siihen se on sitten jäänyt. En ole varma, että mihin suuntaan haluaisin blogiani viedä. Aika sekavahan se on nykyiselläänkin, vähän elämästäni, vähän käsitöiä, vähän valokuvausta ja mitä milloinkin huvittaa, mutta silti kynnys postata jotain vihervassariränttiä on suuri. Enkä oikein tiedä edes miksi, koska ei tällä lukijamäärällä lukijoiden takia kirjoiteta :-D

Turussa järjestettiin tämän vuoden BiTa, eikä sää todellakaan hellinyt. Nättiä oli silti!

Toisaalta olen halunnut pitää vapaamman linjan blogissani, ja jos alkaisin kirjoittaa yhteiskunnallisia juttuja tai vaikkapa tieteestä, niin jollain tapaa kynnys nousisi. Pitäisi oikeasti tietää, mitä aikoo kirjoittaa ja vieläpä kirjoittaa se hyvin, perustellusti, ymmärrettävästi. Etenkin näin omalla naamalla kirjoittaessa, sillä koskaan ei voi tietää, kuka päätyy lukemaan blogia.

Mummokoira unilla.

No, näin kevyemmissä tunnelmissa jatkaakseni: kevät on mennyt mukavasti. Olin viisi viikkoa Uudessa-Seelannissa (siitä ainakin pitäisi kirjoittaa postaus ja laittaa kuvia), olen vähän opiskellut ja aloittanut gradun tekemisen, käsitöitäkin on vähän päässyt valmistumaan ja tietysti tuttuun tapaani olen aloittanut myös uusia. Kaikenlaista. No, pitää yrittää ottaa kiinni näissä aiheissa ja jälleen kerran yrittää kunnostautua bloggarina.

Gradun valmistelua: perunankasvatusta.

Blogitäyteistä alkukesää,

S.

Ne on vaan (kesä)sukat

Tässäpä postaus, joka mun on pitänyt tehdä jo puoli vuotta. Siis puoli vuotta olen antanut kuvien muhia kovalevyni syövereissä, jopa valmiiksi käsiteltyinä, saamatta aikaiseksi kirjoittaa tätä pientä postausta. No, tässäpä se kuitenkin tulee, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eh.. 

Vähän alle vuosi sitten teimme biologien käsityökerhon, Artebion, kanssa retken Äänekoskelle lankakauppa Neulotuksen loppuunmyyntiin. Ostin sieltä Schoeller + Stahlin Fortissima Cotton Stretch -kesäsukkalankaa. Lanka tuntui jo kerällä käteen aivan ihanalta. Siinä on 41 % villaa, 39 % puuvillaa, 13 % nailonia ja 7 % polyesteriä. Ravelry kertoo, että lanka on valitettavasi lopetettu, mikä on kyllä harmillista. Olisi pitänyt ostaa enemmänkin.

Lanka oli nimittäin aivan ihana neuloa, ei hajoillut säikeiksi ja oli pehmeää sormissa. Malliksi valikoitui pitkällisen pohdinnan jälkeen Ulla-neuleessa julkaistu jo tuttu malli, Taina Anttilan Ne on vaan sukat. Ihanan helppo ja nopeasti toteutettava malli, josta kuitenkin tulee kaunis pinta. Kirjavalle langalle aivan omiaan! Edelliset tällä mallilla toteuttamani sukat teinkin Dropsin Fabelista, väristä 671 eli sini-oranssikirjavasta, eikä niistä sukista näytä olevan edes kuvia, hups!

Langan ainoa miinuspuoli neulomisen kannalta on se, että se on niin hurjan ohutta (100 g / 460 m), että neulomiseen tuntuu menevän ikuisuus, etenkin tällaiselta kausineulojalta. Onneksi oli kesäkurssi menossa, niin sai tikuttaa luennoilla! Toki tuo ohuus lienee myös langan hyvä puoli, sillä sen - ja tietysti materiaalien - ansiosta se on täydellinen kesäsukkalanka. 

Vielä sananen kuvausretkestä, oli meinaan ensimmäinen laatuaan. Lähdettiin Knittasticin Kristan kanssa ulkoiluttamaan kameroita ja vastavalmistuneita villasukkia. Tarkoituksena meillä oli tietenkin saada kerrankin erilaisia sukkakuvia niiden perinteisten sisälläkuvattujen "sukkaselfieiden" rinnalle. Oli hurjan kätevää, kun sai sukat kaverin jalkaan ja keskittyä itse vain räiskimään kuvia. Ja ehkä huomaatte kuvista, ilmakin oli ihan täydellinen! Kiitokset vielä Kristalle seurasta ja jalkojen lainaamisesta!

Kesäsukkaterveisiä talven keskelle,

S.