torstai 30. heinäkuuta 2015

Usvainen aamu

Jyväskylässä tuli eilen ihan kaatamalla vettä. Keskisuomalainen uutisoi tulvivista kaduista ja yhtäkkiä ilmestyneistä "uima-altaista". Vesisade ja kohtalaisen lämmin sää saivat aikaan sen, että jo illalla alkoi nousta sumu, joka vain paheni yön edetessä. Puoli viiden aikaan aamuyöllä avokki lähti töihin ja kommentoi sääilmiötä. Unisena tuumin, miten hienoa olisi lähteä ulkoiluttamaan kameraa (ja koiraa), mutta yritin kuitenkin jatkaa uniani. No, yritykseksi se jäi, sillä lopulta oli pakko napata kamera kantoon ja lähteä ulos. Ja onneksi lähdin, tunnelma oli jokseenkin taianomainen!









Olin liikkeellä auringonnousun aikaan, harmittaa tosin, etten saanut siitä kovin hyviä kuvia. Pilvien ja usvan takaa loistava kultainen möllykkä oli maaginen näky! Valokuvauskierrokseni tapahtui juuri oikealla hetkellä, sillä jo kävellessäni takaisin kotiin, oli usva lähes kokonaan hälventynyt ja aurinko noussut horisontista. 

Kastepisarat paljastivat myös lukuisat hämähäkinseitit. Niitä täytyy mennä ihastelemaan jonain päivänä uudestaan. Ja pitäisihän minun alkaa myös kerätä hämähäkkikokoelmaa, iiks! Siitä ehkä joskus enemmän. Jos haluat nähdä lisää aamuisia kuvia, klikkaa itsesi tästä kuvat.fi-sivustolleni!

Kuvaterkuin,
S.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Valmista ja keskeneräistä

Varautukaahan henkisesti, sillä luvassa on käsityöpostaus! Olen käsitöiden suhteen vähän samanlainen kuin muutenkin harrastusteni kanssa: tekeminen on kausiluonteista. Lisäksi tarvitsen monta erilaista työtä, koska aina ei huvita. En siis yleensä pelkää aloittaa uutta, jos vanhat tökkivät. Tällä on toki paljon huonoja puolia, suurimpana se, että töiden valmistuminen kestää kauan. Oikeasti kauan. Esimerkkinä pyöreä, virkattu liina, joka on ollut kohta kolme vuotta kesken. Pisin tauko sen tekemisestä kesti puolitoista vuotta, eli kyse on todellakin ikuisuusprojektista, hahhah.

Olen "lähtöisin" Rudolf Steiner -koulusta, jos näin voi sanoa, eli olen koko pienen ikäni tehnyt erilaisia käsitöitä. Ensimmäisen neulontatyöni olen siis tehnyt jo ala-asteella, ellen väärin muista, ensimmäisellä tai toisella luokalla. Kesti kuitenkin aika pitkään, ennen kuin koulun jälkeen tartuin vapaaehtoisesti puikkoihin. Virkkaaminen oli luontevampaa, joskin sekin harrastus tuli vasta lukion jälkeen. Varsinainen käsityöhistoriani on siis alkanut jo kauan sitten, mutta saanut tuulta purjeisiinsa vasta lähivuosina. Nykyään taidan neuloa enemmän kuin virkata. En ole kummassakaan mikään kovin taitava (etenkään neulomisessa), mutta mottoni käsitöiden suhteen on ollut "jos haluat jotain, sen kun vain teet". Lisäksi olen ehkä hieman suuruudenhullu välillä, ja esimerkiksi looppaaminen piti tietenkin aloittaa heti kahdesta sukasta ja vielä varpaista varteen neulomalla. 


Tässä yllä se jo mainittu ikuisuusliina. Halkaisija työllä on ehkäpä 40 senttiä eli ei vielä paljon mitään. Yhteen kierrokseen menee kuitenkin jo niin älytön aika, että kyllästyn nopeasti. Ohje on jostain vuosituhannen vaihteen virkkauslehdestä, eikä sinänsä kovin vaikea, mutta työläs. Lankana Novitan joku ohut virkkauslanka, joka sekin on paksumpi, kuin ohjeessa mainittu, heh. Kyllä tämä vielä joskus valmistuu!


Ensimmäinen islantilainen villapaita - tai raakile. Alaosa syntyi nopeasti ja helposti, mutta värinvaihtojen myötä homma muuttui stressaavaksi. En nimittäin haluaisi, että paidasta tulee niin tiukka pitkien langanjuoksujen takia, ettei sitä voi käyttää. Tämäkin tulee valmistumaan jossain kohtaa, mutta katsotaan saanko sen ensi talveksi vielä käyttöön.. Malli on Islannista ostetusta villapaitalehdestä, ja tämän paidan piti olla harjoituskappale, sillä ostin visiitilläni langat toiseenkin paitaan. Olen kyllä vähän kironnut, että valitsin juuri tämän mallin, sillä normaalistihan islantilaisissa villapaidoissa kuvio on kaarrokkeessa, eikä pitkät langanjuoksut siellä niin haittaa. Liika kireys tuossa rinnan alapuolella voi kuitenkin pahimmillaan estää koko paidan käyttämisen. Pitäisi vain ryhdistäytyä tämän kanssa!


Tämän piti olla nopea huiviprojekti, toisin kävi. Sain hyvän syyn jättää työn kesken, kun juhlamekkoni väri vaihtui, eikä minulla ollutkaan huiville enää nopeasti tarvetta. Tajusin myös lukeneeni ohjetta väärin, enkä siis tiedä, millainen tästä loppupeleissä tulee, vai puranko vain kaiken. No, ketä minä huijaan: olen huono purkamaan, eli todennäköisesti jatkan ja katson, mitä tulee. Mallina siis Ravelrystä löytyvä Nightsongs, joka on mielestä ihan älyttömän kaunis. Tästä ei ihan sellaista enää tosin saa, hah.




Sitten jotain valmistakin! Kahden illan virkkausprojektimatto! Olen lopputulokseen äärimmäisen tyytyväinen, joskin vihaan tuota lankaa ihan sydämeni pohjasta. Viimeinen kuva havainnollistaa paksuuseron. Paksuus vaihteli yhden kierroksenkin sisällä noin paljon, ei kivaa. Tehty koon 10 koukulla, olisin kaivannut paksumpaa ja pidempää koukkua. Kudetta taisi mennä viisi kiloa, jos muistan oikein. Maton halkaisija kulmasta kulmaan 110 cm ja sivusta sivuun noin 95 cm. Ohjeen alkuosa on täältä, mutta sitten piti alkaa soveltaa - tietenkin! Oikein kiva ja hurjan nopea projekti, vaihteeksi siis näinkin.

Näiden lisäksi aloin toissa päivänä tehdä sukkia tällä ohjeella Fortissima Cotton Strech -langasta. Tulossa siis kesäsukat, mutta katsotaan minä kesänä saan ne jalkaan! Lanka tuntuu ihanalta, vaikkakin tuon matonkuteen jälkeen ihan hurjan ohuelta. Olen yhdet Ne On Vaan Sukat jo tehnytkin, malli on simppeli, mutta kirjavalla langalla mielestäni kuitenkin oikein nätti! Minulla on myös yhdet Reaverset aloitettuna, mutta niistä purin jo kerran kantapään ja laitoin työn jäähylle.. Suunnitteilla on pari mattoa, se yksi islantilainen villapaita, huiveja, koreja ja niin edelleen, yritän kuitenkin kovasti hillitä itseäni, etten ihan kaikkea aloittaisi kerralla.

Tällaista tänään, seuraavaksi vuorossa tenttiinlukua, vaikka voinette arvata, että paljon mielummin tekisin käsitöitä!

~ S.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Väri(tys)terapiaa

Ihan luvattoman pitkä väli taas edellisestä postauksesta, mutta minkäs teet, onhan tässä ollut vähän hulinaa! Maastotöitä eli pitkiä päiviä hyttysten armoilla (onneksi aika vähän tätä kuitenkin, pääasiassa ihan kivaa keliä, eikä hyttysiä!), tenttiinlukua (ihan liikaa tätä, tänään oli tentti, toivottavasti meni läpi), ihanan ystävän polttarit ja häät (tätä lisää, kiitos!) ja vähän sitä sun tätä siihen päälle. Kivasti on kulunut aika ainakin, ei valittamista!

Tänään sain viimeinkin aikaiseksi ostaa jo hyvän tovin himoitsemani aikuisten värityskirjan. Tai oikeastaan lehden. Olisin oikeastaan halunnut Miellie Marottan Animal Kingdomin, mutta kun en tajunnut sitä jo muutama viikko sitten ostaa Akateemisesta Kirjakaupasta, niin jäipä ostamatta. Se maksaa Suomalaisessa nimittäin kolmisen euroa enemmän. Siispä värityslehti saa kelvata, on siinä ainakin kivoja kuvia! Pääsin värittämisen makuun viikonloppuna Teehuone Teeleidissä, jonne oli sitten viime käynnin ilmestynyt asiakaskäyttöön tarkoitettu värityskirja ja kynäpurkki. Väritimme äidin kanssa parit mandalat siinä teenjuonnin ja herkuttelun ohessa. Värityskirjakuume kasvoi sietämättömäksi ja tänään oli tentin jälkeen hyvä syy palkita itsensä jotenkin. Ihan kuin väritysterapia mitään varsinaisia syitä edes kaipaisi.





Aloitin väriterapiasession samantien ja kylläpäs vain olikin rentouttavaa. Olin myös unohtanut sen, miten kivaa puukyniä on teroittaa, hah. Kaverin kanssa todettiinkin, että ihan parasta terapiaa - turpaterapian eli ratsastuksen jälkeen, tietenkin. Tämän avulla varmasti selviää tulevasta työviikostakin, on ilmeisesti hyvin pitkiä päiviä luvassa. Huomenna kyyti tulee 7.20 ja mukaan pitää ottaa polkupyörä. Nähtäväksi jää, miten kuollut olen. Onneksi tenttikin meni jo, eikä mitään pakottavaa ole enää tällä viikolla luvassa. Vähän kurjaa ilmaa luvassa huomiselle, mutta ei anneta sen haitata!

Hyvää alkanutta viikkoa,
S.